Saima Harmaja

Saima Rauha Maria Harmaja

s. 8.5.1913 Helsingissä, k. Helsingissä 21.4.1937

Saima tuli ylioppilaaksi 1932 ja opiskeli Helsingin yliopistossa kirjallisuuden historiaa uusia kieliä sekä oli syyskauden 1933 Tarton yliopistossa.  Kouluaikainen keuhkotauti uudistui rasittavalla Italian matkalla 1935 ja vei ennenaikaisesti hautaan.  Saima oli varhaiskypsä lapsi, joka varhain löysi runoilusta välittömän ilmaisun herkälle ja voimakkaalle tunne-elämälleen. Sairaus ja nuoruudenrakkaus sai käyttövoimaa runouteen.  Saiman esikoiskokoelma Huhtikuu ilmestyi hänen ylioppilaskeväänä 1932. Runoilijan kypsyyttä kuvastelivat kokoelmat Sateen jälkeen (1935) ja Hunnutettu (1936). Hänen jälkeenjääneet runot julkaistiin kokoelmassa Kaukainen maa (1937), joka kertoo poikkeuksellisen lahjakkaasta runoilijasta.  Kootuista runoista (1938) on julkaistu lukuisia painoksia.

Vanhemmat: professori Leo Harmaja ja Laura Maria Genetz