Oiva Paloheimo

 

Perustettu 25.9.2010

Kotipaikka Helsinki

Jäsenmäärä 27

 

Oiva Paloheimo -seura ry perustettiin Helsingin Oulunkylässä 25.09.2010.

Vaikeinta on oppia kuuntelemaan omaa sisintään. Rehellisimmilläänkin ollessaan se puhuu sievästi. Tai sitten se tekeytyy pelkästä myötätunnon tarpeesta niin raadolliseksi ettei sille ole syytä kallistaa korvaansa.

Oiva Paloheimo

Puheenjohtaja Matti Nurminen

Sihteeri Annikki Piilonen

Rahastonhotaja Petri Huuki

OIVA PALOHEIMO-SEURAN RETKI VESILAHTEEN
LA 2.9.2017:
Klo 9.30 Lähtö Oulunkylän torilta/Tapio Rautavaaran patsaalta
Klo 12 – 14 Runomatinea Vesilahden pappilassa ja tutustuminen pihapiirissä olevaan kirjailijakotiin. Runoesitys "Sanat lapsen sydämestä" – Tanja Hällstén-Huuki. Näyttelijä ja seuran puheenjohtaja Matti Nurminen kertoo ystävyydestään Oiva Paloheimoon ja seurastamme. Kahvitarjoilu pappilan salissa.
Klo 14.30 – 16.00 Keittolounas Rautialan pappilassa, Vesilahti.
Klo 16.00 – 17.00 bussiajelu Vesilahdessa, jonka jälkeen paluumatkalle.
Klo 19.30 Paluu Oulunkylän torille.
Bussimatka, esitys, kirjailijakodin esittely ja lounas, yhteensä 35 euroa.
Retkelle ilmoittautuminen viimeistään su 13.8. seuran sihteerille Annikki Piiloselle, mieluiten sähköpostilla, annikki.piilonen@pp.inet.fi tai tekstiviestillä puh. 044 5270450.
 

Klikkaa kuvaa nähdäksesi siitä suurennoksen.

KERJÄLÄISLEGENDA

Oiva Paloheimo

 

On kuollut ontuva Eriksson,
ja moni on hyvillään:
Ei enää puistojen porteille
hän laahusta kerjäämään.
Monet kyllä itkulla saatetaan
alas rauhaan kalmiston,
mut sua ei itkenyt ainutkaan.
Vai itkikö, Eriksson?

Ja nyt hän on puistonsa jättänyt.
Hän on saapunut taivaaseen,
ei sisälle aivan, portille
hän jäänyt on hattuineen.
Mene hiukan lähemmäs portteja,
niin näet, mitä sisällä on,
voit itsekin mukaan toivoa!
Vai voisitko, Eriksson?

Ei moista juhlaa nähnyt hän
ole koskaan päällä maan.
Ja ihme: kerjäläiselle
yhä almuja ojennetaan.
He nyt Jumalan edessä näyttävät,
miten hyviä hurskaat on
ja hattusi neuvoilla täyttävät.
Se riittääkö, Eriksson?

Tuli ilta vihdoin taivaaseen
ja portteja suljettiin
ihan edessä miehen ontuvan,
ja avainta kierrettiin.
Maan päällä tämän jo kokea sait,
se osasi ollut on,
ja osasi myöskin on olla vait.
Vai onkohan, Eriksson?

Mies ontuu ääneti muurin taa
ja nuttunsa turviin käy:
Tänä yönä sada ei ainakaan
ja poliiseja ei näy.
Paras takana taivaan porttien
sinun varmaan olla on.
Olis liikaa musiikki harppujen.
Vai oiskohan, Eriksson?

Hän rauhassa aamulla mennä saa
taas taivaan porttien luo.
Tosin vainajat tänne mukanaan
ei kukkaroitaan tuo.
Mutta tyhjä hattu ennenkin
sinun ansios ollut on.
Saat nukkua maksutta kuitenkin.
Vai saatkohan, Eriksson?

YKSINÄISYYDEN KOMEDIA

Oiva Paloheimo

 

- "Ah, yksin oon!" Tuo alituinen parku mua saartaa, etten missään rauhaa saa.

- "Ah kuitenkin, ei ymmärrä mua kukaan."

Näin huokaa jokainen, ken vähänkin on herkkä ja mielestänsä siksi erikoinen, ett' oiskin häntä vaiva ymmärtää. Näin huokaa runoilijat, puotityttöparat ja rouvat sielukkaat ja näitten rouvain miehet. Näin huokaa yhdeksän ain kymmenestä, se yksi ett' on pääsemättömissä ja alkaa toivoa, ett' olisikin yksin ja pääsis rauhaan liehittelijöistä, jotk' aina, alituiseen esiin tuovat tuon hienosieluisien oikeutetun närän, kun eivät huolilleen saa tarpeeks huomiota.

 

On totta: Yksin synnytään ja kuollaan täällä. Mut entäpä, jos esimerkiks aina meit' syntyis kymmenin ja kuolis tusinoittain vain seuran vuoksi. Se ois sentään liikaa. Ja silloin tietystikin valitettais sitä. Mut yksilöllisyys kai versois tätä tietä.