Oiva Paloheimo

 

Perustettu 25.9.2010

Kotipaikka Helsinki

Jäsenmäärä 27

 

Oiva Paloheimo -seura ry perustettiin Helsingin Oulunkylässä 25.09.2010.

Vaikeinta on oppia kuuntelemaan omaa sisintään. Rehellisimmilläänkin ollessaan se puhuu sievästi. Tai sitten se tekeytyy pelkästä myötätunnon tarpeesta niin raadolliseksi ettei sille ole syytä kallistaa korvaansa.

Oiva Paloheimo

Puheenjohtaja Matti Nurminen

Sihteeri Elina Paloheimo

Rahastonhotaja Petri Huuki

Vaeltava laulaja

 

Oiva Paloheimon runoja lausuttuina ja laulettuina.  Vaeltava laulaja   - Oiva Paloheimon runoja sävellettyinä, laulettuina ja lausuttuina su 2.9. klo 16 Oulunkylän kirkossa, Teinintie 10. Sävellykset: Niilo Rantala. Esittäjät: Niilo Rantala ja Matti Nurminen. Vapaa pääsy. Käsiohjelma 10 € (sisältää esitettävät runot). Järjestää ja Oiva Paloheimo –seura ry yhteistyökumppanina Oulunkylän seurakunta. http://kaupunginosat.net/oulunkyla/ajankohtaista/tapahtumat.htm  Tervetuloa!

Klikkaa kuvaa nähdäksesi siitä suurennoksen.

KERJÄLÄISLEGENDA

Oiva Paloheimo

 

On kuollut ontuva Eriksson,
ja moni on hyvillään:
Ei enää puistojen porteille
hän laahusta kerjäämään.
Monet kyllä itkulla saatetaan
alas rauhaan kalmiston,
mut sua ei itkenyt ainutkaan.
Vai itkikö, Eriksson?

Ja nyt hän on puistonsa jättänyt.
Hän on saapunut taivaaseen,
ei sisälle aivan, portille
hän jäänyt on hattuineen.
Mene hiukan lähemmäs portteja,
niin näet, mitä sisällä on,
voit itsekin mukaan toivoa!
Vai voisitko, Eriksson?

Ei moista juhlaa nähnyt hän
ole koskaan päällä maan.
Ja ihme: kerjäläiselle
yhä almuja ojennetaan.
He nyt Jumalan edessä näyttävät,
miten hyviä hurskaat on
ja hattusi neuvoilla täyttävät.
Se riittääkö, Eriksson?

Tuli ilta vihdoin taivaaseen
ja portteja suljettiin
ihan edessä miehen ontuvan,
ja avainta kierrettiin.
Maan päällä tämän jo kokea sait,
se osasi ollut on,
ja osasi myöskin on olla vait.
Vai onkohan, Eriksson?

Mies ontuu ääneti muurin taa
ja nuttunsa turviin käy:
Tänä yönä sada ei ainakaan
ja poliiseja ei näy.
Paras takana taivaan porttien
sinun varmaan olla on.
Olis liikaa musiikki harppujen.
Vai oiskohan, Eriksson?

Hän rauhassa aamulla mennä saa
taas taivaan porttien luo.
Tosin vainajat tänne mukanaan
ei kukkaroitaan tuo.
Mutta tyhjä hattu ennenkin
sinun ansios ollut on.
Saat nukkua maksutta kuitenkin.
Vai saatkohan, Eriksson?

YKSINÄISYYDEN KOMEDIA

Oiva Paloheimo

 

- "Ah, yksin oon!" Tuo alituinen parku mua saartaa, etten missään rauhaa saa.

- "Ah kuitenkin, ei ymmärrä mua kukaan."

Näin huokaa jokainen, ken vähänkin on herkkä ja mielestänsä siksi erikoinen, ett' oiskin häntä vaiva ymmärtää. Näin huokaa runoilijat, puotityttöparat ja rouvat sielukkaat ja näitten rouvain miehet. Näin huokaa yhdeksän ain kymmenestä, se yksi ett' on pääsemättömissä ja alkaa toivoa, ett' olisikin yksin ja pääsis rauhaan liehittelijöistä, jotk' aina, alituiseen esiin tuovat tuon hienosieluisien oikeutetun närän, kun eivät huolilleen saa tarpeeks huomiota.

 

On totta: Yksin synnytään ja kuollaan täällä. Mut entäpä, jos esimerkiks aina meit' syntyis kymmenin ja kuolis tusinoittain vain seuran vuoksi. Se ois sentään liikaa. Ja silloin tietystikin valitettais sitä. Mut yksilöllisyys kai versois tätä tietä.