Talvinen tarina

Tuo tiainen, lieto lintu,
se hyvin vilussa viihtyi,
sentään kaipasi sisälle,
ihmislieden lämpimähän.

Tuo kanarialintu kaunis
se hyvin sisällä hyötyi,
sentään kaipasi ulomma,
luonnon laajan laulupuille.

Toinen toistansa rakasti,
toinen toisen maailmoita.

Tuo tiainen, lieto lintu,
usein istui ikkunalle,
kovin ruutuhun koputti;
niin kerran sisälle pääsi.

Tuo kanarialintu kaunis
näki akkunan avoimen,
sen takana talvipuiston;
uskalsi ulos jo tuonne.

Tavannut ei toinen toista,
oli kurjat kumpainenki.

Tuo tiainen, lieto lintu,
iski päänsä ikkunahan,
maahan kuolleena putosi.

Tuo kanarialintu kaunis
kiinni jäätyi oksallensa,
kuolinvirtensä viritti.

Rakastivat toinen toista.

Eino Leino

1915

Klassikkokirjallisuus - näköaloja ihmisiin ja ilmiöihin!

Suomalaisen kulttuuriperinnön ylläpitäjä

Tuottaa kulttuurielämyksiä

Edistää lukuharrastusta

Auttaa kirjallisuuden tutkimustyössä