Sivustolla vierailee vuosittain aikana noin 60 000 vierailijaa.

Kevät aamu

Nyt kevät aamu kaunis on,

Jo talvi poies kirpoo

Ja luonto uuteen elohon,

Nyt taasen jälleen virkoo:

Jo lumi poies juoksikin,

Se meni meren sylihin.

Jo aurinkoinen taivaalla

Niin lämpimästi loistaa,

Se roudan maasta vahvalla

Nyt lämmöllänsä poistaa:

Se luonnon kaiken virkistää

Jo kukkanenkin pilkistää.

Jo ruusu-pilvet ruskottaa

Nyt taivaan reunuksilla,

Ne sadettakin vuodattaa

Jo loisto pisarilla:

Nytluonto kaikki riemuitsee

ja ihmis-lapsi iloitsee.

Kah! kaste helmet kirkkahat,

Nyt kasvein päällä loistaa

Ja kasvit kaikki mahtavat

On ilo+issansa noista:

Kah kuinka ne on ylpiät!

Niin näyttää kuin ois mielevät.

Ja tuulonenkin hempeä

Niin hymyn kanssa huiskii

Ja kukat, kasvit hempeät

Jo huomentansa kuiskii:

Ja niin kuin vanhat ystävät

Nyt toisillensa nyökkäävät.

Ja ojain, puroin lorinat

Ja kosken vahva pauhu,

Kans metsäin hymyt, tohinat

ja lintusien laulu:

Nuot aina jalon tuntehen

Lyö läpi ihmis-sydämen.

Oi kuinka se on kaunista,

Kun kevät aamuisilla

Ain kiitos laulu valmisna

On taivaan lintusilla:

Ne on mi lumoo sydämen

ja kirkastaapi kyynelen.

Ja kylväjäkin vakonsa

Nyt peltohonsa piirsi

Hän Luojan tykö toivonsa

Otti ja hälle siirsi:

Ja uskoin, toivoin siemenen

Sirotti kesän kielehen.

Ja karjat kauniit tömisten

Kauskaavat kankahilla,

Ja paimen torvet pöristen

Pauhaavat poikasilla:

Nyt elo onkin huoleton,

Kun kevät aamu kaunis on.

Ja voisko maata kauniinpaa

Nyt missään olla täällä?

Ja isänmaata jalonpaa

Löytyä maankaan päältä?

Ken tämän heittää, hylkäjää,

Hän ilman isänmaata jää.

Pietari Päivärinta (1827-1913)