Isa Asp

Isa Asp (1853-72) tunnetaan ensimmäisenä suomen kielellä kirjoittaneena naislyyrikkona. Isa syntyi Utajärvellä perheen esikoisena yksitoistalapsiseen perheeseen. Lapsuuden vaikutteisin kuului isän runoiluharrastus. Perheen mukana Isa muutti Suomussalmelle isän kirjuriviran vuoksi. Isa kävi Raahessa pikkulasten koulua ja neiti Heikelin ruotsinkielistä koulua. Jo kouluaikana Isa osoitti lahjakkuutta. Keväällä 1870 perhe muutti Puolangalle isän saatua nimityksen kunnankirjuriksi. Puolangan kirkkoherran Thauvónin perheen kautta Isa sai tutustua ajan merkittävään kirjallisuuteen. Seuraavana vuonna Isa hakeutui Jyväskylän opettajaseminaariin, jossa hänen runoilijalahjakkuutensa pääsi huomattavasti esille mm. juhlarunoilijana. Hänen runojaan julkaistiin Suomen saloilta -albumissa. Seminaarissa ja ystävystyi mm. Lydia Laguksen ja J. H. Erkon kanssa. Isa Aspin terveys ei ollut opiskeluaikana kovin vahva, hän kuoli myöhäissyksyllä 1872 varsin nuorena. Hänen tunnetuin runonsa Aallon kehtolaulu. Isan elämänkerrallisia teoksia on julkaistu useita:

Helmi Krohn: Isa Asp, 1912

Jaakko Terettilä: Rauhaton ja vaahtopää, 1951

Erkki Hyytinen: Isa Asp, 1983

Isan runot on sisällytetty Toivo Hyyryläisen kokoelmaan Kohise, villi aalto, 2003