Joel Lehtonen

Joel Lehtonen

s. 27.11.1881 Säämingissä, k. 20.11.1934 Huopalahdessa

Sääminkiläinen papinleski rouva Wallenius sitoutui elättämään orvoksi jääneen huutolaispojan normaalitaksalla eli yhdellä tynnyrillä ja 15 kapalla viljaa vuodessa aina 15-vuotiaaksi saakka. Lehtolapsi sai nimeksi Joel Lehtonen (Joel Heikarainen). Poika oli vilkas ja älykäs Walleniuksen leivissä hän kulki sivistyksen pariin: Savoonlinnan lyseosta Helsingin suomalaiseen reaalilyseoon ja ylioppilaaksi 1901.  Siitä yliopistoon,jossa elämää suuntasi Savo-karjalainen osakunta, jonka lehteä Joel pääsi toimittamaan. Ajan henkeen sitoutuen Nietzschen opit kasvattivat individualismia. Toimittajan työt eri sanomalehdissä veivät kirjoittajaa eteenpäin ja ensimmäinen romaani Paholaisen viulu ilmestyi 1904 samoin runokoelma Perm:  syysyön unelma.  Perehtyminen maailmankirjallisuuteen teki hänestä Boccaccion kääntäjän. Lehtonen toimi lukuisissa lehdissä toimittajana. Hänellä oli epäsäätyinen rakkaussuhde Sylvia Avellanin kanssa. Lehtosen pääteos on Putkinotko. Samaan sarjaan kuuluu myös Kerran kesällä (1917) ja Kuolleet omenapuut (1918). Muita teoksia: Villi (1905), proosaruno Mataleena (1905), runosikermät Rakkaita muistoja (1911)ja Markkinoilla (1912), romaani Rakastunut rampa eli Sakris Kukkelman, köyhä polseviikki (1922), romaani Sorron lapset (1923), romaani Punainen mies (1925), lapsuusmuistojen Onnen poika (1925), Rai Jakkerintytär (1927), romaani Sirkus ja pyhimys (1927), Lintukoto (1929), satiiri Henkien taistelu (1933), matkavaikutelmien kokoelmat Myrtti ja alppiruusu (1911) ja Punainen mylly (1913), runokokoelmat Nuoruus (1911), Munkkikammio (1914), Puolikuun alla (1919) sekä postuumisti runosikermä Jäähyväiset Lintukodolle (1934).

Lehtonen teki lukuisia ulkomaanmatkoja, mm. Italiaan ja Sveitsiin (1907-08), Tunisiaan ja Pohjois-Afrikkaan (1919), Ranskaan (1911). Joel Lehtonen kuoli oman käden kautta 1934.

Kootut teokset ilmestyivät  1931-35. Wäinö Aaltosen muotoilema Lehtosen muistopatsas on Savonlinnassa (1953).

Naimisissa Lehtonen oli hierojatar Lydia Thomasonin kanssa 1920-34.

Äiti: Karoliina Heikarainen; kasvatusäiti: pastorinrouva Augusta Cecilia Wallenius