Eeva Joenpelto
Hallitus
Tiina Mahlamäki, puheenjohtaja tituma@utu.fi
Pentti Uittamo, vpj pentti@uittamo.net
Pirkka Haarlaa, taloudenhoitaja, pirkkahaarlaa@outlook.com
Liisa Hirva, liisa.hirva@gmail.com
Tytti Kallio, tytti.kallio@elisanet.fi
Iiris Lindgren, iiris.lindgren@kuituposti.fi
Kaisa Rinne, kaisaleenarinne@gmail.com
Kirsi Hietanen, tiedotusvastaava, kirsihtnn@gmail.com
Yhdistyksen nimi on Eeva Joenpelto -seura ja sen kotipaikka on Lohja.
Yhdistyksen tarkoituksena on sääntöehdotuksen mukaan
Edistää kirjailija Eeva Joenpellon elämäntyön tunnettuutta sekä tukea siihen liittyvää tutkimusta ja Eeva Joenpellolle tärkeitä asioita ja hankkeita. Edistää ja tukea Eeva Joenpellon elämän ja tuotannon innoittamaa sanataidetta, ja muuta taiteellista työtä. Toimia Eeva Joenpellon tuotantoa lukevien, keräävien ja tutkivien henkilöiden yhdyssiteenä. Seura myös tukee Eeva Joenpelto -kirjailijatalossa asuneita ja asuvia kirjailijoita sekä toimii yhteistyössä heidän kanssaan.
 |
Sata vuotta Eeva Joenpellon syntymästä
Eeva Elisabet Joenpelto syntyi 17.6.1921 ja kasvoi Sammatissa. Vuodesta 1945 Hellemann, kirjailijana myös Eeva Helle, Eeva Autere. Kuoli Lohjalla 28.1.2004.
Eeva Joenpellon tuotantoa: (nimellä Eeva Helle) Seitsemän päivää. 1946; Kaakerholman kaupunki. 1950; (nimellä Eeva Autere) Tulee sittenkin päivä... 1950; Veljen varjo. 1951; Johannes vain. 1952; Kivi palaa. 1953; Neito kulkee vetten päällä. 1955; Missä lintuset laulaa. 1957; Ralli. 1959; Syyskesä. 1960; Kipinöivät vuodet. 1961; Naisten kesken. 1962; Viisaat istuvat varjossa. 1964; Ritari metsien pimennosta. 1966; Liian suuria asioita (näytelmä). 1968; Halusit tai et. 1969; Vesissä toinen silmä. 1971; Vetää kaikista ovista. 1974; Kuin kekäle kädessä. 1976; Sataa suolaista vettä. 1978; Eteisiin ja kynnyksille. 1980; Elämän rouva, rouva Glad. 1982; Rikas ja kunniallinen. 1984; Jottei varjos haalistu. 1986; Ei ryppyä, ei tahraa. 1989; Avoin, hellä ja katumaton. 1991; Tuomari Müller, hieno mies. 1994; Uskomattomia uhrauksia. 2000.
 |
Sata vuotta Eevaa. Marianna Kurtto
Kirjoitettu 16.1.2021 julkaissut puittamo
Tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta kirjailija Eeva Joenpellon (1921–2004) syntymästä. Joenpellon ensimmäisen, joskin salanimellä julkaistun romaanin Seitsemän päivää ilmestymisestä on puolestaan kulunut seitsemänkymmentäviisi vuotta – teos näki siis päivänvalon vuonna 1946. Neljä vuotta myöhemmin nuorelta kirjailijalta ilmestyi kaksi teosta, joista ensimmäinen julkaistiin jälleen salanimellä, kun taas toisesta, Kaakerholman kaupungista, tuli ensimmäinen romaani, jonka kansilehdillä luki nimi Eeva Joenpelto. Tuosta muonamiehen vaimon elämäntarinasta lähti toden teolla käyntiin ura, joka ulottui seitsemälle vuosikymmenelle ja sisälsi kaksikymmentäkuusi romaania, kenties muistettavimpina neliosaisen, lukijoiden rakastaman Lohja-sarjan (1974–1980) sekä Finlandia-palkinnolla kruunatun romaanin Tuomari Müller, hieno mies (1994).
Luvut ovat vaikuttavia, mutta sitäkin vaikuttavampaa on kirjallisuus lukujen takana. Henkilöhahmot, jotka muuttuvat sivuilla niin eläviksi, että on lähes mahdotonta uskoa niiden olevan kuvitelmaa, ja ympäristön kuvaus, joka ei ihan täysin kuvitelmaa aina taida ollakaan; Joenpelto sijoitti suuren osan tuotannostaan kotimaisemiinsa Lohjalle ja Sammattiin, läntisen Uudenmaan pelloille, tehtaille, soille ja kasvukipujensa kanssa rimpuilevaan kauppalaan. Leima vahvojen naisten ja heikkojen miesten kuvaajana lyötiin kirjailijan otsaan varhain ja voimakkaana, mikä ei kirjailijaa itseään täysin tainnut miellyttää – perusteluja tuolle leimalle kuitenkin antoi jo Kaakerholman kaupungin Anni, joka kantoi raskasta muonamiehen vaimon taakkaa pystypäin ja valittamatta, siinä missä miehensä Eljas veltosteli ja kuvitteli voivansa rikastua kylän sepältä ostamillaan omenoilla, jotka päätyivät tummuviksi kasoiksi pitkin kotikamarin lattioita.
Luin Annin ja Eljaksen tarinan jouluna 2020, tasan seitsemänkymmentä vuotta sen ilmestymisen jälkeen. Vasta kirjan kannet suljettuani laskin, minkä ikäinen Joenpelto teoksen ilmestymisen aikaan oli ollut, ja häkellyin todetessani ikävuosia olleen kaksikymmentäyhdeksän. Vain kaksikymmentäyhdeksän, ja sellainen tarkkanäköinen, traaginen ja toisinaan pientä onneakin väläyttelevä elämänkaaren kuvaus, joka Sortin Annille oli loihdittu. Hetkeksi menin sanattomaksi ja katselin ympärilleni suuressa sammattilaisessa talossa, jonka Joenpelto – Eeva – oli 1970-luvulla rakennuttanut ja jossa hänen poismenonsa jälkeen ovat saaneet asua toiset kirjailijat, ja mietin, ettei ihmekään, että niin syvä ja laaja elämänymmärrys on vaatinut näin suuren talon. Ja toisaalta mietin, mitä Sortin Anni olisi tästä Vares-Kantolaksi ristitystä talosta sanonut – olisiko ihastellut lyijyikkunoita ja katossa helkkyvää kattokruunua, vai vähän pilkallisesti nauranut moisille krumeluureille. Mutta ehkei hän olisi sanonut mitään, vaan napannut vain räsymatot tuvan lattialta kainaloon, vienyt ne pihalle lumihankeen ja polkenut.
Sillä työtä on tehtävä, kuten Anni varmasti olisi mielessään ajatellut ja kuten olen useaan otteeseen lukenut Joenpellon sanoneen. Ja töitä Eeva todella teki, ja tuon työn tuloksia – Annia ja kaikkia muita unohtumattomia hahmoja – juhlistamme ja muistelemme tänä vuonna, kirjoituskoneensa äärellä ja puutarhassaan puurtanutta kirjailijaa itse unohtamatta.
Marianna Kurtto
 |
Eeva Joenpelto -seura on julkaissut Eeva Joenpelto -kulttuuripolun 13.9.2023 osana Lohja 700-juhlavuotta. Se kulkee Joenpellon elämästä tuttujen maisemien ja paikkojen halki.
Lisätietoja mm. www.eevajoenpeltoseura.wordpress.com ja www.lohja.fi