Elvi Sinervo

Perustettu 1992

Kotipaikka Helsinki

Jäsenmäärä 33

 

Yhteystiedot

Puheenjohtaja Iiro Kajas
Vänrikki Stoolinkatu 5 C 29
00100 Helsinki
09 443 150

 

 

Yhdistyksen tarkoitus on vaalia Elvi Sinervon kirjailijantyötä ja tehdä tunnetuksi hänen tuotantoaan.

Elvi Sinervo -seura ry järjestää kirjallisuusiltoja, tutustumiskäyntejä Elvi Sinervon jalanjäljillä mm. käynti Hämeenlinnan vankilamuseossa, keskustelutilaisuuksia Elvi Sinervon tuotannosta löytyvistä ajankohtaisista teemoista (mm. rakkaus, työväenkulttuuri, osallisuus/osattomuus, rauha) sekä runo- ja lauluiltoja.
Seura on kaikille avoin yhdistys.

 

 

 

_____

  Elvi Sinervo -seura vie perinteisen kukkatervehdyksensä Elvi Sinervon
haudalle Helsingin Hietaniemeen pe 5.5.2017. Käymme myös Maiju Lassilan
ja Siiri Angerkosken haudoilla. Seuran puheenjohtaja Iiro Kajas vetää
kierroksen. Tapaamme siis pe 5.5. klo 16 Hietaniemen hautausmaan vanhan
kappelin luona (Marian sairaalaa vastapäätä, raitiovaunu 8:n pysäkki on
kappelin kohdalla).

Seuran lukupiiri kokoontuu pe 19.5. klo 18 ravintola Arthurissa (osoite:
Vuorikatu 19, Helsinki).
Leena Nikula alustaa Katarina Baerin kirjasta He olivat natseja.

Tervetuloa!
Terveisin
Elvi Sinervo -seuran johtokunta
______

Elvi Sinervo:  TOUKOKUUN TAIVAAN ALLA (Pilvet, 1945)

Koskaan en nähnyt kasvojasi,
tunsin vain käsiesi lämmön
lukemattomien käsien ketjussa
sinusta minuun.
Nyt ovat kätesi poissa.

Mustat linnut pääni päällä,
lentäkää,
lentäkää
toukokuun tavaan alla.
Viekää sana hänen vaimolleen.

Ylpeä olkoon surusi, vaimo
- ylpeä oli hänen kuolemansa
vankilan muurin juurella
toukokuun taivaan alla.

Elvi Sinervo: ON KEVÄT TÄÄLLÄKIN (Pilvet, 1945)

On kevät täälläkin,
on muurin juureen kukkaliekit puhjenneet,
ja huudoin raikuvin
taas leikkii lapset, kapsaa askeleet.
Kuin kivun suloisen
sen aistin, kuuntelemaan jään.
Sun, lapsi etäinen,
taas muistan ? napanuoran elämään.

Mä maata hyväilen
- sen kevätlämmön jossain jalkas saa.
Laps, tuntisitko sen,
kun sormes leskenlehden kultaa koskettaa.
 

Elvi Sinervo:  MINUN MUMMONI (Neidonkaivo, 1956)

Minun mummoni mainio kerrassaan
oli kauhujuttuja kertomaan.
Niissä iskivät puukot ja heiluivat kirveet,
joka riihessä mellasti haamut hirveet,
ja aina sen neidon väärä nai,
ja köyhä ja viaton kuolla sai.
Kovin päättyivät tarinat murheellisesti.
Sydän pakahtumatta sen vaivoin kesti,
että hyvyys ja oikeus päällä maan
oli tyhjiä sanoja vaan:
Ah, mummoni, ettepä elänyt
ja nähnyt, kuinka on nyt.

Minun mummoni syntymämetsistään
oli lähtenyt onnea etsimään.
Oli aikomus amerikoihin asti -
sekin tarina päättyi surkeasti:
hänet juoppo ja köyhä räätäli nai,
ja hän yhdeksän lasta sai.
Oli lapsille tyly ja miehelle äksy,
ja lastenlapsille tää oli läksy:
?On ihmisen piinaksi pantu vaan,
tämä elämä, eikä se muutukaan.?
Ah. mummoni, ettepä elänyt,
ja nähnyt, kuinka on nyt.

Minun mummoni kiikkustuolissaan
yhä istuu luonani toisinaan.
(Se joskus on tapana vainajitten,
jotka kuolivat vuosikymmeniä sitten.)
ja hän istuu ja kutoo ja kuiskuttaa:
?No, paljonkos muutit maailmaa?
Jo lapsenlapsenlapsenlasta
on minulla monta, vaan maailmasta
ei tulevan näy sen kummempaa.?
- Voi, mummoni, vielä vartokaa!
Kun kuudes polvi on päällä maan,
jo sanotte: Ohhoh, katsos vaan!

RAKKAUS

Elvi Sinervo

Erkanen sinusta, lähellä oleva, iäti etäinen.
Erkanen sinusta alati palatakseni sinuun.
Pakenen rakkauttasi, sinun vuorenrakkauttasi pakenen.
Huipulta syöksyvien vesien virrassa pakenen.
Kaukaa lentävien lintujen parvessa pakenen.
Siipien lyönneissä pakenen ja viiltävissä huudoissa: pois pois.
Kevätmahlojen laulussa pakenen ja syyspilvien levottomassa lennossa
Lapsuuteni murhemieleen pakenen ja rakkauteni tuskaan nuuoruutemme päivinä.
Äidinlaulujeni hyminään minä pakenen ja lapseni silmien tyhjyyteen.
Äitiyteeni minä pakenen, sen voimaantunnossa sinun voimasi kieltääkseni.
Pakenen kaukaisiin maihin, muukalaisista etsin kaltaisiasi
sinut unohtaakseni, sinut, ainoa, kieltääkseni.
Itseni hukutan itseeni, yksinäisyyteni hämärään pakenen sinut, selkeä kieltääkseni,
sinut kieltääkseni, elämäni, lähellä oleva, iäti etäinen,
sinä, jota pakenen, josta erkanen, johon alati palaan.

Kellopoijut 1950