Lauri Viita

Perustettu 2000

Kotipaikka Tampere

Jäsenmäärä 140

 

Hallitus

 

Arto Jalonen (pj.), arto.jalonen@tut.fi

Ulla Mononen (vara-pj.), ullamononen@kolumbus.fi

Leena Lahtinen (rahastonhoitaja), leena1.lahtinen@gmail.com

Jussi Niinenmaa (sihteeri), niinenmaa@gmail.com
Emmi Varjola (museonhoitajamme), evarjola@gmail.com

Tuula Martikainen

Kaija Pispa, kaija.pispa@gmail.com

 

 

 

Yhdistyksen tarkoitus

  • Lauri Viidan elämäntyön ja tuotannon tunnetuksi tekeminen sekä hänen elämäntyötään ja tuotantoaan koskevan tutkimuksen edistäminen.
  • Lauri Viidan muiston vaaliminen

Toiminta

Lauri Viita -seura ry

  • huolehtii Lauri Viita -museosta ja kehittää sen toimintaa
  • kerää ja tallentaa muistitietoa Lauri Viidasta
  • litteroi aiemmin Tampereen Yliopistossa suoritettuja haastatteluja
  • järjestää yhteistyössä Tampereen kaupungin kulttuuritoimiston ja kirjaston kanssa mm. Lauri Viita seminaareja
  • järjestää muita kulttuuritilaisuuksia ja retkiä kulttuurikohteisiin.

 

 

Yhdistyksen varsinaisiksi jäseniksi voivat liittyä sekä yksityiset henkilöt että oikeuskelpoiset yhteisöt, jotka kannattavat yhdistyksen tarkoitusperiä. yhdistyksen hallitus hyväksyy varsinaisiksi jäseniksi pyrkijät.

Tervetuloa museoon!

Lauri Viita kuuluu merkittävimpiin suomalaisiin kirjailijoihin. 1900-luvun alkupuoliskolla vaikuttanut tamperelainen työväenkirjailija julkaisi useita runokokoelmia ja romaanit Moreeni sekä Entäs sitten, Leevi.

Kotiseutuyhdistys Pispalan Moreeni perusti Lauri Viidan lapsuudenkotiin museon 1977. Keväällä 2003 uudistuneessa museossa on kirjailijan vaiheista kertova näyttely sekä keittiön ja kamarin asunto alkuperäistä vastaavassa asussaan.

Museota ylläpitää kirjailijan nimikkoseura,




 

 

 

HÄN VAPISI SULOISESTI

Lauri Viita

Hän vapisi suloisesti,
ja sinä hymyilit.
Sinä talvena tuhannesti
hänet rakkaudeltasi pelastit.

Hän rakasti hirmuisesti,
sinä luokalle jäämistä pelkäsit,
Toki selvisit. Pääsi kesti.
Sen kanssa vanhenit.

 

 

 

ONNI

Lauri Viita

Kiitos elämästä, Äiti
Pari riviä tein kirjaimia tänään
Siinä kaikki. Olen onnellinen.

 

Oli kerran ystäväjoukko
ja nuoruus. Kaikki eli.
Joka päivä oli kuin luominen
yhä olisi jatkunut. Nyt
minä yksin, entisen varjo,
läpikotaisin muistojen syömä
laho, kaatuva puu,
aste asteelta lähenemässä
maan turhuutta, hiljaisuutta.

 

Suvimaisema: lahdentyven,
saunaranta ja vene
ja helle, männiköntuoksu,
kukat, välkkyvät kalat,
lapsi, lapsia, lapset
ja vanha onnellinen kaiku:
Isä, hei!

 

Tein laulun perhosesta
ja henkäisin: Se lensi.

 

Läikähti lämmin lämminta vasten,
ryöpsähti yli. Me vaikenimme.
Milloin ja missä? emmehän tienneet.
Olimme kaksin ja rakastimme.

 

Pirkkalasta pispalasta Harjutieltä, huiskis,
pulteri Tahmelan lähteeseen.
Lyyti sanoi: Kirjoita, kirjoita sitten...
Ja aurinko kurkisti korkeuteen.

 

On valo syttynyt ikkunaas.
Olet kotona taas.
Olen kaivannut sinua sinne.

Ja Pohjantähti on paikallaan,
jäät katsomaan.
Vuo jatkuu. Mistä minne?

Et kesää viihtynyt täällä päin.
Vain tähdet näin,
kun tuoksui kukkarinne.

 

Kaita polku kaivolta ovelle
nurmettuu.
Ikkunan edessä
pystyyn kuivunut omenapuu.
Reppu naulassa ovenpielessä,
siinä linnunpesä.
Kun olen kuollut, kun olen kuuollut.
Kesä jatkuu. Kesä.