Otto Manninen

Otto Manninen 13.8.1872 Kangasniemi – 6. 4.1950 Helsinki

Perustettu 1981

Kotipaikka Kangasniemi

Jäsenmäärä 139

Otto Mannisen Seuran tarkoitus

  • Otto Mannisen tuotantoon ja muuhun elämäntyöhön kohdistuvan mielenkiinnon ja harrastuksen herättäminen ja vireillä pitäminen.
  • Otto Mannisen ja hänen tuotannostaan aiheensa saavan tieteellisen tutkimustyön sekä luovan ja esittävän taiteen tukeminen.
  • Otto Mannisen elämään ja teoksiin liittyvien muistojen vaaliminen ja tunnetuksi tekeminen.

Seura järjestää jäsenilleen ja yleisölle tarkoitettuja erilaisia kirjallis-taiteellisia tilaisuuksia ja retkiä. Kerää ja tallentaa Otto Mannisen elämään ja tuotantoon liittyvää aineistoa. Harjoittaa Otto Mannista tunnetuksi tekevää tiedotustoimintaa sekä häneen liittyvää tutkimusta ja järjestää kirjoituskilpailuja.

Seuran edustaja Jaakko Manninen osallistuu Kangasniemen historiankirjoitustoimikunnan työhön.

 

Puheenjohtaja Simo Hokkanen, Hiskintie 11  51200 Kangasniemi
e-mail: simo.hokkanen@gmail.com  gsm.: 0400-645159

Otto Mannisen syntymän 145-vuotisjuhla pidetään sunnuntaina 13.8.2017
klo 13.00 Kangasniemen kunnantalon Kangasniemi-salissa.


Tilaisuudessa puhuvat professori, emeritus Paavo Castrén aiheena
Savolaiset Homeros-kääntäjät: K.A.Gottlund, Otto Manninen ja Paavo
Castrén
sekä kirjallisuudentutkija, FT Hanna Karhu aiheena Otto Mannisen
julkaisemattomien runojen luonnokset.
Tuukka Lehtonen musisoi tilaisuudessa.
Tilaisuuden jälkeen kahvittelemme kunnantalon aulassa ja tutustumme Otto
Mannisen näyttelyyn.
Tilaisuus on maksuton.
   

Otto Mannisen muistolaatta paljastettiin Katajanokalla 5.10.2013

 

Otto Mannisen seura on hankkinut muistolaatan Otto Mannisen ja Anni Swanin talon ulkoseinään, Kruunuvuorenkatu 9 C. Kirjailijapari asui talossa Katajanokalla vuodesta 1923 elämänsä loppuun saakka.

Otto Mannisen työ näkyy myös Petöfi-museossa Budapestissa.

Kuvat: M. Nummenpää

13.8.2000 paljastettiin Otto Mannisen muistomerkki KAUKOMIELI Kangasniemelle Anni Swanin puistoon. Muistomerkin valmisti kuvanveistäjä Ukri Merikanto.

 Otto Mannisen Seura Sastamalan Vanhan Kirjallisuuden päivillä 27.6.2009. Esittelijänä sihteeri Riitta Sompa-Hokkanen

 

LUISTIMILLA

Otto Manninen

Sulat all' oli synkät sydänveet,
mut jäähän kätketyt jäykkään.
Jään alta aaltojen kuohua
ei kuulukkaan, ei näykkään.
Sulat alla syöskyvät syvänteet,
mut silta sileä päällä.
Hei, liukuen, luikuen kulku käy,
ei tunnu jälkeä jäällä.

Yli leikki lentää ja nauru soi
teräskenkä, kirkas ja nuori.
Yli jään ilon kerkeä kilpa käy,
silo kuilujen yllä on kuori.

Elo nuori on irti ja ikävöi,
ei vangitse vanhain huoli.
Niin kielletyn kaunis on kaihon tie,
totta leikiss' on toinen puoli.

Elo nuori on irti ja ikävöi,
povi nousee ja posket vertyy,
ja ulapan tuulet ne unia tuo
ja mieli mennessä' mertyy.

Se seljille sinertyville vie,
miss' enää ei merkkiä, viittaa.
Ei muista yön mustan yllättävän,
ei paluun pimeistä piittaa.

Ei uskokkaan kun jo keskellä on
meren outoja ulapoita,
ylt'ympärille kun kutoo yö
jo kummia kuutamoita.

Kun sydänsyville saapunut
on upottaville saakka,
missä tuntee permannon pettävän
ja ilon tanssiva taakka;

missä kylmintä malttia kysytään,
miten päättää mieletön veikka,
missä naurain ja nousten enää ei
ois korjattu kuperkeikka;

missä kerran viimeisen kääntyä voi
vielä nuori karkelon kansa,
missä vielä talvell' on viikon työ,
missä auki on Ahdin ansa;

mistä korvaa tarkinta tavaten
sävel särkyvän kaunis kaikuu,
missä siipeen ammuttu alli ui,
missä kuoleva joutsen joikuu.

Säkeitä 1905