Mika Waltari

Mika Waltari –seura on perustettu lokakuussa 2000, ja sen tarkoituksena on esitellä kirjailija Mika Waltarin elämää ja tuotantoa, kerätä niitä koskevia tietoja sekä edistää Waltariin liittyvää tutkimus- ja julkaisutoimintaa. Seuran ensimmäinen vuosikirja ilmestyi vuonna 2004; vuosikirjoja on tarkoitus julkaista noin kahden vuoden välein. Seuran toimintamuodoiksi ovat vakiintuneet mm. luennot, seminaarit, kulttuurikävelyt, näyttely- ja teatterikäynnit sekä elokuvaesitykset.

Mika Waltari –seura on järjestänyt matkoja kirjailijalle tärkeisiin paikkoihin: Pariisiin, Milanoon, Orvietoon, Egyptiin, Istanbuliin ja lukuisiin muihin kohteisiin. Perinteisiä tilaisuuksia ovat Waltarin syntymäpäivän vietto 19.9. sekä pikkujoulu. Myös Helsingin kirjamessuilla olemme vuosittain mukana. Jäsentilaisuudet pidetään Töölön kirjaston Waltari-salissa.

Kevään 2025 ohjelmaa Mika Waltari -seurassa:

To 27.2. klo 18 FM Lea Toivola kertoo aiheesta "Helsingin kasvu ja suomenkielisen keskiluokan synty Mika Waltarin trilogiassa Isästä poikaan.

(Kirjailija Joel Elstelän esitys Runeberg-ehdokkaana olevasta romaanistaan Izak siirtyy syksyyn)

Ti 25.3. klo 17 vuosikokous Töölön kirjastossa(vain jäsenille) ja heti vuosikokouksen jälkeen yleisötilaisuudessa kirjailija Tom Erik Arnkil kertoo kuusiosaisesta historiallisesta romaanisarjastaan, joka sijoittuu muinaiseen Persiaan. Otsikkona on "Waltarin innoittamana muinaiseen Persiaan".

Tilaisuudet Töölön kirjastossa (Topeliuksenkatu 6) ovat avoimia kaikille. Ne striimataan ja niitä voi seurata jälkeenpäin seuran Youtube-kanavalta.

Nuoruus

Mika Waltari

Minä olin niin nuori ja kiihkeä,
miten saattaa kaivatakaan
se nuoruus, jolla on nälkä
ja turmelus suonissaan.
Ja punaiset lyhdyt loisti
ja viulut ja saksofonit soi,
bulevardien liekkimerta
kadun asfalttipinta joi.

Minä tuijotin yöhön räikeään
käsin, kasvoin palavin.
Yön hurma sai minut vapisemaan
niin että huohotin. Kadun liekkimeressä loisti
pedonsilmät autojen,
minä olin niin kipeän nuori
ja yksinäinen.

Minä itkin joskus salaa,
kuten nuoruus itkeä voi,
kun punaiset lyhdyt loisti,
ja viulut ja saksofonit soi.
Yön suurissa tanssisaleissa
hien tuoksu ja puuterin
oli sairaan kiihkeä niinkuin
minun sielunikin.

Minä olin niin nuori ja kiihkeä
ja kuumasilmäinen.
Bulevardeilla kiilsivät katseet
silmien maalattujen.
Kipein, ihanin nuoruuteni,
- niin katkerana nään -
miten hukkui se pimeän hotellin
porraskäytävään.